Päijänteen, Humberin ja Havelin rantojen väliltä Aiheita Suomesta, Kanadasta ja Saksasta.

Diners Clubin hiljainen loppu

Diners Club -kortit  loppuvat  Suomesta.  Syyksi ilmoitetaan kasvanut  korttipalvelujen valvonta  ja  kilpailu.  Huomasin tiedotteen SEB:n  toimintaan kuuluneiden  korttien nettisivuilla.  Päätös  lienee julkaistu jo aikaa sitten, kun vuosimaksujen palautusaikakin on jo mennyt, mutta  en ollut huomannut aiheesta mitään edes talouslehdissä.

Dinersien kansainvälinen vastaanotettavuus on huventunut  viime  vuosina. Dinersin kelpaaminen jossain on ollut enemmänkin yllätys.  

Diners Finnair Platinum on kuitenkin tarjonnut  Finnair Plus -pisteitä  kolminkertaisesti.  Ja  kun kortissa ei ole vuosimaksuakaan,   Diners on ollut  tässä  kohdin hyvä diili. 

Dinersin lounget maailmalla ovat toimineet korvikkeena heille, joilla  ei ole  lentoyhtiöasiakkkuuden perusteella  pääsyä  erillisiin odotustiloihin.   Olen itse käynyt  DC -loungessa viimeksi  kauan sitten, mutta  ilmeisesti osa niistä on  ollut ihan ok, osa  melko frugaaleja.  Jo vuosia  Diners-lounge on ollut  yleensä  add on  jossain keräilyloungessa.  Vielä 90-luvulla  DC piti ihan omaa loungea Frankfurtin kentällä. Siellä oli rauhallista, kun UA:n Red Carpet Clubilla oli  hälinää ja tungosta.

Diners oli muinoin Kanadassa  liki maan johtava kortti  nimellä   En route.   Mainoksia oli kaikkialla.  Sitten  ne enroutet hävisivät.  Sen jälkeen  Diners  kävi  Kanadassa  enää suurissa  hotelleissa, ja taisi olla vielä Hudson Bayllä, vaikka lätkiä oli  monien liikkeiden ovissa pitkään.

Amerikan puolella  Diners oli  ainakin pari vuotta  hallituksen virallinen kortti.  Oli voittanut  kilpailutuksen.  Suuria, aseman  matkustajavirtaan sovellettuja,  Dinersin mainoksia  oli mm Pentagon Cityn metroasemalla. 

Suomessa taksikuskit pitkään napisivat  Dinersia  vastaan.  "Voi eikö teillä ole muuta..? Heidän komissionsa tappaa minut..".   Dinersin lätkä oli mm Dinersin silloista  Suomen konttoria  vastapäätä  Sörnäisissä, erään pikkuliikkeen ovessa.   Mutta kun yritin korttia käyttää, vastaus oli  taksikuskityyppinen.   "On meille liian kallis".  Ilmeisesti  joku jalkautettu provikkahankkija oli  pakkomyynnyt  lätkän sinne oveen. 

Suomen vähittäiskaupat ovat ottaneet Dinerseja vastaan  kai parikymmentä  vuotta.  VR  oli ensimmäisiä suuria  Dinersin vastaanoton lopettajia  Suomessa jo kauan sitten. Mutta  ravintolavaunuissa  on käynyt sen jälkeenkin.

Korttien määrät ovat kai olleet liikesalaisuuksia, mutta jo vuosia sitten puhuttiin DC-kortteja olleen  viitisenkymmentä tuhatta  tässä maassa.

Suomessa  Dinersin  Premium-korttiin liittyi  muutaman vuoden  SAS:n kultakortti.  Siitä oli käytännön iloa. Kun nimittäin asuessani  Kanadassa  oli usein pakko käyttää  Air  Canadaa  maan sisäisiin lentoihin  ja  sillä  Dinersin kautta saadulla   SAS:n kultakortilla (Star Alliance Gold) pääsi  Air  Canadan  odotustiloihin  Pearsonilla ja muilla suurilla kentillä. Supperissa ja Soossa ei sellaisia ollut, ainakaan silloini.   Mutta muutaman vuoden jälkeen  SAS-Gold  putosi  etujen joukosta.  

Ensi viikolla  joudun  ajamaan yhden  Saksan sisäisen  pätkän Lufthansalla ja silloin voisi  vielä kokeilla  Muenchenin Diners-loungea.  Finnair Plat DInersilla pitäisi päästä  maksutta sisään.    Suomen DC:n  sivujen mukaan loungepalvelu jatkuisi  loppuun saakka.  Vaan   uskovatko loungeyrittäjät (sellaisiahan ne ovat), että  saavat palkkiotilityksensä  Suomesta enää.  Eli   tilanne voikin olla, että   "Ah nee.. Eine  DC aus  Finnland...??  Barzahlung  bitte..."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mielenkiintoista historiaa Diners Clubin korteista. Minulla ei ole juurikaan kokemusta tuolta rintamalta.

On sentään hyvä, että pressikortti on jäljellä. Se säästää jonkin verran journalistien pakollisia menoja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hankin Diner´s Club -kortin 80-luvulla. Nyt sitä ei minulla enää muutamaan vuoteen ole ollut. Silloin 80-luvulla ei itäblokin maissa juuri kortit kelvanneet, mutta jostain syystä Diner´s Club oli se kortti, joka kävi, jos jokin kävi. Esimerkiksi parhaimmissa hotelleissa y.m.

Kerran maksoin Länsi-Saksan puolella Dinersilla eräässä klubissa ja minulle kerrottiin sitten, että "hier gibt´s ein kleines Problem...chen." He halusivat veloittaa minulta 15% lisähintaa komissiosta, jonka joutuvat Dinersille maksamaan. En tiedä pitikö tuo prosenttimäärä paikkansa, mutta se selittäisi kyllä niiden suomalaisten taksikuskien reaktiot.

Japanissa asuessani 90-luvulla käytin Tokiossa pääasiassa Diner´s Clubin korttia ja se kelpasi lähes kaikkialla. Kortin etuna oli, että sen käytöllä ei ollut ylärajaa määrätty. Sillä sai ostaa vaikka Mersun, mutta laskut piti maksaa seuraavan kuun määräpäivänä. Luottolimiittiä ei annettu.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

DC:llä sai myön monesta automaatista käteistä, joihin ei muut kortit käyneet. Joskus vieraassa paikassa selviäminen on ollut "yhden kortin varassa".

Tuo kirjoituksessa mainittu Frankfurtin lounge oli ehkä yksi myönteisimmistä asioista ko. kortin kohdalla. Toinen muistaakseni löytyi Heathrow:sta.

Mielenkiintoista, että DC luovuttaa juuri silloin, kun "cashless"-buumi on vasta alkamassa. Ehkä heidän businessmalli ei vain pärjännyt kilpailussa.

Toimituksen poiminnat