Päijänteen, Humberin ja Havelin rantojen väliltä Aiheita Suomesta, Kanadasta ja Saksasta.

Amerikansuomalaiset tarttuvat vaikeaan aiheeseen Tampereella

Amerikansuomalaisten  FinnFest USA  tarttuu  Tampereella  25.5  vaikeaan  aiheeseen, Suomen sisällissotaan.  1980-luvulla  USA:ssa  syntynyt vuotuinen tapahtuma  ilmeisesti vierailee  ensimmäisen kerran  nyt  Suomessa.  Paneelissa aihetta käsittelevät  suomalaiset  tutkijat,  puheenjohtajana  FinnFestin toiminnanjohtaja  Marianne  Wargelin. Illalla  ohjelmassa on videotallenne  Veljeni vartija -oopperasta.  Osallistujat käyvät myös hautausmaalla.

Kansalaissota on ollut amerikan- ja kanadansuomalaisille hankala  aihe   heidän omien yhteisöjensä polarisaation takia.   

Kun olen  USA:ssa ja Kanadassa  joutunut  lukuisiin hankaliin tilanteisiin  tuon  kansalaissota-teeman  tiimoilta ,  menen  seuraamaan tapahtumaa  erittäin kiinnostuneena.  

Yksi syy siihen, että kansalaissodan  trauma  väistyi   Pohjois-Amerikan siirtolaisuudessa  viivellä, lienee  Suomesta  viime sotien jälkeen  sinne  suuntautunut  "Kekkosta paenneiden"  muuttoaalto.   Yhteentörmäys  elämään uudessa maassa jo hyvin etabloituneiden "punakaartilaisten" kanssa oli väistämätöntä.  "Punaiset" olivat jo kielen oppineita ja vaurastuneitakin, kun taas etenkin matalapalkka-aloille tulleet uudet suomalaiset kielitaidottomia ja  yleinen tiedollinen taso puutteellinen, myös Suomen historiasta   Osa tulokkaista solmi tiiviitä yhteyksiä pakolaisvirolaisiin ja  aatteellinen asenne sai heiltä pontta.   Viron vapaussota ja  Suomen sisällissota olivat kuitenkin oleellisesti  erilaisia.

 

Minulle itselleni ikävin kokemus taisi olla toukokuussa 2008 Torontossa järjestetty oikeistohenkinen  juhla, jossa  päädyttiin kehumaan  virolaistaustaista Hannes Kalmia.  Hän oli yksi keskeisiä toteuttajia, kun Hennalassa 1918 teloitettin punakaartilaisnaisia.  Ennen Hennalaa  Kalmi oli kunnostautunut Lounais-Suomen rintamalla. Paikallisten puheenvuorojen mukaan  Suomen 1918 sotaa oli  käyty "between Finns  and  Russian bolsheviks".    Juhlassa esitti tervehdyksen Washingtonista tullut Suomen sotilasasiamies, joka puhui jotain Suomen nykyisestä  asemasta, mutta ei tietenkään puuttunut isäntien puheisiin. 

 

Oma ilmiönsä  ovat olleet  evankelis-luterilaiset papit, osa  Suomessa koulutettuja, jotka ovat  päästelleet  täysin rinnoin  uuden mantereen saarnapöntöistään julistusta, jossa  kirkko  asemoituu  vielä vuoden 1918  tapaan.    Kysyin kerran Kanadassa  vierailevalta  suomalaiselta piispalta kommenttia.  Hän totesi olevan vaikea puuttua, "kun he itse tämän maksavat".   Näihän onkin. Maksajien tulee saada, mitä haluavat.

 

Kun Tampereella  nyt  Suomi-viikkoaan viettävä  FinnFest USA  muodostettiin 80-luvun alussa,  aatejakautumat olivat  USA:n  puolella vielä  selkeästi elossa.  FinnFest USA  yhdisti  eri taustoja  ja  vaikeita poliittisia tai yhteiskunnallisia  ongelmia  ei otettu  esille ainakaan  vielä 90-luvulla.   

Tunsin  FinnFestin perustajan Bob Selvalan. Selvalan Suomi-kuva oli  varsin rajoittunut, mutta  sopi  erinomaisesti  siihen pienimmän yhteisen nimittäjän  tonttiin, jolle  yhteistä  USA:n suomalaisuutta  alettiin  tuolloin rakentaa.  Suomi-Seura  ry valitsi myöhemmin  Selvalan  ensimmäiseksi  "vuoden ulkosuomalaiseksi".

Kanadassa  yhteiseen kattojärjestöön ei ilmeisesti päästy koskaan.   Vuotuisia suurjuhliaan pitkään järjestänyt  Kanadan Suomalainen Kulttuuriliitto  ei  hakemuksista  huolimatta  hyväksynyt  "vasemmistolaista"  Kanadan Suomalaista Järjestöä  -  Finnish Organization of  Canada -  yhteisöjäsenekseen.   Viimeisen kerran  kai kysymystä käsiteltiin  1994. Tuolloin   muuan suomalainen kirkonmies  kirjoitti paikalliseen siirtolaislehteen  hakemuksen tulleen hylätyksi, koska  Järjestö oli "kommunistinen". 

Paikallistason yhteistyöyrityksiä oli  joitakin. Sudburyssä sovittiin yhteisestä pohjasta 60-luvun lopulla, mutta jo 70-luvun alussa  paikallinen "kansallisseura"  siitä kuitenkin irtautui. 

Viralliselle Suomelle  niin  Kanadan vasemmisto kuin oikeistokin kelpasivat.  Suomalaisen Järjestön pitkäaikainen pääsihteeri  Helen  Tarvainen palkittiin  suomalaisella  ritarikuntaristillä. 

Vuonna 2000 järjestettiin Torontossa koko  Pohjois-Amerikan yhteiset  suurjuhlat, nimellä  Grand  FinnFest.  Sen toteuttajat  kutsuivat yksityishenkilöinä mukaan ihmisiä Järjestön puolelta.  Järjestelykomitean  sihteerinä mm toimi  Elsi Jokinen,  silloinen  Järjestön puheenjohtaja, siviilissä Elsi hoiti yleisradioyhtiö CBC:n ulkomaansuhteita.   Koska henkilötason yhteydet aaterajan yli  Torontossa olivat jo tuolloin lähes olemattomat,  oikeiston (tai ns kirkkosuomalaisten kuten sanottiin) puolelta mukana olleet eivät huomanneet mitään.    Vasta jälkeenpäin he kauhistuivat olleensa  samoissa porukoissa  vasemmistolaisten kanssa. 

Ohjelman mukaan  paneeliin Tampereella  yliopiston  juhlasalissa  osallituvat tutkijat  Pertti Haapala, Martti Häikiö  ja Mervi Kaarninen. Puheenjohtajana  Marianne  Wargelin.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lahtarilegendan nimi oli täsmälleen ottaen Hans Kalm. Tampereen paneeliin osallistuvat tutkijat ovat alan tunnustetuimpia.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Wikipediasta poimittua:
"Sisällissodan alkupuolella Kalm operoi joukkoineen Kuhmoisissa...'Kalmin pirut' surmasivat Padasjoen Harmoisten kylässä 10. 3.1918 punaisten kenttäsairaalassa 11 vuoteissa maannutta haavoittunutta. .. Kalmia on luonnehdittu miestensä ihailemaksi upseeriksi, josta kirjoitettiin jopa runonsäkeitä. Henkisen sodankäynnin hyvin hallinneen Kalmin apuna propagandan kehittelyssä toimi Lauri Pihkala. .. Kalm toimi usein omavaltaisesti ja rikkoi esimiestensä käskyjä, sillä hän uskoi näiden juonittelevan häntä vastaan riistääkseen häneltä kunnian voitoista. .."

Toimituksen poiminnat