Päijänteen, Humberin ja Havelin rantojen väliltä Aiheita Suomesta, Kanadasta ja Saksasta.

Itsenäisyyspäivä oli joskus melkein miinakenttä

Vieraskieliset  uutiset  ja taustat  Suomesta maailmalle  ovat olleet  työurani  keskiössä  70-luvulta lähtien, paitsi muutamat välivuodet, kun asuin Kanadassa.  Melkein 30 vuotta  Yle Radio Finlandin päällikkönä  ja nyt ihan tavallisen kirjoittajan roolissa  ulkomaiselle uutistoimistolle.

 

Yleisradion  Radio Finlandiin oli  palkattu  vieraskielistä väkeä  vaihtelevin kriteerein.  Suomen kielen hallintaa  ei voitu  edellyttää kaikilta, koska suomea  osaavien toimittajien työmahdollisuuksissa  olivat myös  Helsingin täysin ylihinnoitellut  käännösmarkkinat ja palkkavaatimukset sen mukaisia.  Tietenkin oli sitten ihmisiä, jotka hyväpalkkaisen päätyön ohella  olivat halukkaita harrastamaan ulkomaanmediaa iltaisin tai varhain aamulla. Täytyy mainita pankkialalla uran tehnyt Valerie Vainonen.  Suomea osaamattomia pyrin käyttämään pääasiassa  esittämiseen, mutta  omaa panosta  ei  täysin voinut rajoittaakaan.  Sisällöllisesti paras ratkaisu olikin ns vaihetyö,  yksi kirjoitti, toinen luki.  Lähetysten äänikuvassa pyrittiin kohdealueen tasoon eli suomalaisia harvemmin oli äänessä.  Tällä erottauduttiin  Itä-Euroopan maista, joista ulkomaille olivat äänessä yleensä paikalliset.

 

Mutta etenkin itsenäisyyspäivän  aikoihin  oli  varmistettava, että  ulos  ei mene  ihan  kuvitelmaa  tai omia ennakkoluuloja. 

 

Ennen vuotta  1989  oli lisäksi  otettava huomioon se, että  ulkomaanlähetykset eivät  ihan tavattomasti voineet poiketa kotimaisista lähetyksistä, vaikkakaan mitään  kirjoitettua velvoitetta  seurata kotimaista sisälöä ei ollutkaan.  Ja uutisissa  itsenäisyys oli  uskottavuuden kannalta  keskeistä, etenkin vuosina jolloin Ylen kotimainen palvelu  keskittyi tavattomasti tulopolitiikkaan.

 

Ihan ensimmäisen työvuoteni  itsenäisyyspäivän alla  jouduin kyllä tilanteeseen, jossa  "Russia  attacked Finland" oli kertakaikkiaan  huono muotoilu.  Lopulta päädyttiin ratkaisuun "Finland found itself  at war".  Sitä käytettiin niiden vuosien Facts about Finland -kirjassakin.  Siis  kyse oli syksystä 1939.

 

Ulkomainen media  voi lähettää  Suomeen minkälaisen tyypin tahansa  ja  kertomukset  Suomesta  ovat  sitten heidän  ja mediansa välinen asia. Näihän on edelleenkin.  Aikanaan jutut hankittiin Kellobaarista, jossa oli tyrkyllä kyllä lausunnonantajia.    Mutta  suomalaisen julkisen palvelun radion piikkiin puhuvat edustivat  samalla  tätä maata.

 

Kun saksankielinen palvelu alkoi 1985, huomasin  saksalaisillamme olevan todella  vaikeuksia ymmärtää, ettei Suomi ollut antautunut sodan lopussa.  Ei siis  Kapitulation.  EI  silloisen Länsi-Saksan kouluissa tietenkään ollut  Suomen selviytymisestä juuri puhuttu. 

 

Tuo sama  ongelma  osui  muuten  90-luvulla korkeampaankin tasoon Suomea. Ahtisaari piti  luennon Adlonissa Berliinissä ja puhui Suomen rauhanteosta.   DPA uutisoi pikaisesti, mutta käytti sanaa Kapitulation.   Soitin UM:n silloiselle pressipäällikölle  ja  oikaisuprosessi ilmeisesti käynnistyi. Mutta mennyt, mikä mennyt.

 

Suuria  virheitä  ei Radio Finlandin vieraskielisissä lähetyksissä  sattunut tässä aihepiirissä. Mutta  tulos saavutettiin  tiukalla  toimituksellisen prosessin hallinnalla, jossa  virheisiin voitiin puuttua ennen ulosmenoa.  Ja lisäksi  venäjän alettua  tuli voimaan central scripts -systeemi, jossa perustana oli  englanninkielisen palvelun jo silloin varsin vakiintunut taso.  Saksalaiset saivat  tehdä paljon itse, kun heilläkin oli jo homma hallussa. Venäjänkielisessä  olivat suoran lähetykset vuosikausia kokonaan poissa käytöstä. 

 

Vuosikausia tehtiin myös  vieraskielistä viihdettä ja muuta kevyttä.  Kerran pääsi ulos, kuinka  Spitfirerit olivat Suomen taivaalla  maata puolustamassa.   Voihan..  Selitin toimittajalle, että meillä olivat Messerschmidtit.. Muutoin olisi meille huonosti käynyt.

 

Mediatyössä  Kanadan  suomalaisten parissa  tyrmistyin siihen, että Suomen historia  sotien ajalta oli  aika huonosti tunnettua  sotien jälkeisen matalapalkkamuuton aikana saapuneiden parissa.   Perheissä, joissa  sota oli koettu Kanadassa, tietenkin  Suomen ja Kanadan asemoituminen eri puolille  tunnettiin.  Ja  oli menetetty myös poikia  esim lentokoneissa Saksan taivaalla.  Suomen "sankaritykki"  RMB 88mm oli heille pikemmin menneen hengenvaaran symbooli.

 

Veteraanien kunnioittamisessa  Kanadassa  jako kahteen oli vielä viime vuosikymmenellä  tiukka.  Suomen puolesta taistelleita  kiitettiin ja kunnioitettiin suomalaisissa  seurakunnissa. Suomalaisten kirkkojen pihoilla on esim Salpa-linjalta tuotuja kivipaasia  muistomerkkeinä.  Mutta  Kanadan riveissä taistelleista  ei juuri puhuttu. Vuonna 2009  Torontossa yritettiin  muistotilaisuutta  Kanadan muistopäivänä (Remembrance Day). Seppele saatiin laskettua, mutta  mussutus  "ryssän puolella olleista" oli kovaa.  Ainakaan silloin lähivuosina ei yritetty uudelleen.

 

Mutta  "Kekkosta pakoon"  Suomesta muuttaneille  Kanadan ja  Suomen sotatila  oli  jotenkin jäänyt  huomaamatta.  Oli helppoa  yhdistää  talvisota  ja sitten kylmä sota, johon  tuo  siirtolaisryhmä täysin rinnoin  keskustelukulttuurissaan osallistuikin.    Sotavuosista  kirjan tehnyt  suomalaistaustainen professori siellä  sai  arvostelua  ihan vain tosiasioiden kertomisesta.  Suomalaisia internoitiin ja omaisuutta takavarikoitiin.  Palautukset suomalaisomistajille  alkoivat vasta virallisen rauhan jälkeen 1947.

 

No niin, nyt puhelin piippasi ja  nykyinen  työnantaja, kansainvällinen uutistoimisto,   haluaa tiivistelmiä  suomalaisista  mediahaastatteluista. Aika on tiukalla, kun on juhlakutsukin illaksi eli pitää pukeutuakin, mutta  jotain ehdin tekemään.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat